Maailman viinimaat: Espanja

Välimeren alueelle sijoittuvat maat ovat tunnettuja viinintuotannostaan. Espanjalaisista viineistä on helppo löytää suosikkinsa, sillä maan viinintuotanto on monipuolista: maa on erityisen tunnettu punaviineistään ja Katalonian alueella tuotetusta kuohuviinistä, Cavasta, mutta löytyypä valikoimista toinen toistaan herkullisempia valkkareitakin! Espanjassa on useita viinialueita, joista meillä Suomessa tunnetuin on ehkäpä juuri Katalonia pirskahtelevan cavansa ansiosta.

Vaativa ilmasto kasvattaa luonteikkaita rypäleitä

Pinta-alan mukaan mitattuna Espanjan viinintuotantoalueet ovat maailman suurimmat, siis suuremmat kuin esimerkiksi viinin jättiläisten Ranskan tai Italian. Viinintuotanto Espanjassa on kuitenkin pienempää kuin naapurimaissa, sillä Espanjan viinialueista suurin osa sijaitsee hyvin ylävillä seuduilla, korkeammalla kuin naapurimaissa. Korkea sijainti johtaa vuodenaikojen voimakkaaseen vaihteluun, minkä vuoksi talvet ovat kylmiä ja kesän aurinko porottavan kuuma. Kesäisin myös sademäärät ovat korkeilla alueilla pieniä, jolloin viinikasvustot kärsivät helposti kuivuudesta. Kuivuuden vuoksi köynnökset täytyy istuttaa viljelmille harvakseltaan. Espanjan ilmasto ja sen mukanaan tuomat olosuhteet ovat siis viininviljelyyn naapurimaita epäsuotuisampia, ja Espanja tuottaakin määrällisesti vähemmän viinejä kuin Ranska ja Italia.

Kasvuolosuhteet tekevät kuitenkin maan viineistä mielenkiintoisia ja omaleimaisia. Espanjassa otetaan myös kiitettävästi huomioon luonnonmukaiset viljelymenetelmät, mikä tekeekin maan viineistä tällä hetkellä erityisen trendikkäitä. Espanjalaista luonteikkuutta edustaa parhaimmillaan luomupunaviini Casa de la Ermita Crianza. Se on testivoittaja mm. Hesarin luomuviinitestissä ja saavuttanut jo nyt laajan suosion. Monastrell-rypäleestä valmistettu viini on täyteläinen ja maistuu esimerkiksi lihapitoisten tapaksien tai kypsien juustojen kanssa. Casa de la Ermitan viinitilalla alueen luonnetta ja persoonallisuutta heijastelevien viinien valmistaminen on keskeinen päämäärä. Ympäristönsuojelu ja luonnon kunnioitus on tärkeää, ja viinejä tuotetaankin paljon luonnonmukaisin menetelmin.

Raikasta cavaa tai sangriabileet?

Luomua edustaa myös erittäin kuiva, mutta hedelmäisen runsas Albet i Noya Cava Can Vendrell Brut, jolle katalonialainen CCPAE-järjestö on myöntänyt luomutodistuksen. Tässä testejä voittaneessa cavassa on pehmeä ja eloisa maku. Luomuviljellyt Macabeo-, Xarel.lo- ja Parellada -rypäleet ovat kasvaneet Kataloniassa. Blogissa on aiemminkin kerrottu Albet i Noyan merkittävyydestä luomumenetelmien suhteen; se on Espanjan johtava luomumenetelmiä käyttävä viinitalo. Viinitarhat muun muassa lannoitetaan kasvattamalla niissä kolmea eri ruoholajiketta.

 
Hauskoja ja ehdottomasti kokeilemisen arvoisia espanjalaisia ovat myös viime viikolla esitelty Avgvstvs Chardonnay sekä meille suomalaisille sykähdyttävästi nimetty Aalto, joka todellakin on saanut nimensä arkkitehti Alvar Aallon mukaan!

Espanjan oma viinijuomien erikoisuus on punaviiniin pohjautuva raikas ja hedelmäinen sangria. Espanjalaiset ovat hyvin kiintyneitä oman maansa viineihin, ja sangria onkin erinomainen esimerkki kuuman maan asukkaiden kekseliäisyydestä: punaviini muuntuu sangriana raikkaaksi ja virkistäväksi kesäjuomaksi, jossa silti maistuvat punaviinille ominaiset syvät aromit.

Fiesta!

Viiniä kanan kanssa

Ruokaviinin valinnassa käytetään usein perusohjetta: voimakkaasti maustetun ruoan ja punaisen lihan kanssa punaviiniä ja salaatin ja kalan seuraksi valkoviiniä. Jälkiruoalle makeaa viinä tai aitoa samppanjaa. Kanaruoat ovat sen sijaan hiukan kinkkisempiä; kanan liha on sellaisenaan melko mietoa, mutta sitä maustetaan toisinaan voimakkaastikin. Kanaviinin valinnassa tuleekin ehdottomasti ottaa huomioon ruoan valmistustapa.

Keittiössä tuoksuu curry – lautasella trendikkäästi korianteria ja inkivääriä

Itämaisessa ja aasialaisessa ruoassa yhdistyvät ja vaihtelevat usein hedelmäiset ja happamat, tuliset ja makeat maut, mikä vaatii viiniltä tiettyä napakkuutta. Kun tarjolla on värien ja makujen ilotulitusta, aasialaiseen tai itämaiseen tapaan valmistettua kanaa, suosittelenkin kuivia, hapokkaita ja mineraalisia valkoviinejä.

Näihin tilanteisiin sopivat esimerkiksi monet Alsace-tyyppiset, Riesling-, Pinot Gris - ja Gewürztraminer-rypäleistä valmistetut viinit. Ne antavat hyvän vastapainon ruoan vivahteikkaalle mausteisuudelle. Vinkkinä vaikkapa luxemburgilainen Bernard-Massard Thill´s Auxerrois, joka maistuu raikkaan hedelmäiselle!

Kanaa grillataan myös talvella

Grillatulle tai pariloidulle kanalle suosittelen kuivaa valkoviiniä, kuten tuhdimpaa Chardonnayta tai kevyttä punaviiniä. Chardonnay-vinkkejä ovat esimerkiksi chileläinen Valdivieso Chardonnay tai espanjalainen Avgvstvs Chardonnay 2007. Chileläinen on raikkaan hapokas viini Kauriin kääntöpiirin auringon kypsyttämistä rypäleistä. Kuiva ja maukas Avgvstvs puolestaan on pienen katalonialaisen boutique-tuottajan helmi.

Mikäli kuitenkin valitset grilliherkkujen kanssa pöytään mieluummin punaviiniä, suosittelen ranskalaista Roche Mazet Cabernet Sauvignonia, jota saa kolmen litran näppärässä hanapakkauksessa tai Côtes du Rhône Parallèle 45:ttä. Molemmat tuovat mukavaa syvyyttä kanaruoan makuun; lisää kumpaisestakin tässä postauksessa. Käytännön vihjeenä voisi vielä sanoa, että kanan kanssa punaviini kannattaa tarjota hieman viilennettynä.

Vai tarjoillaanko sunnuntain kiireettömässä tunnelmassa mehukkaan aromikas Coq au vin? Hartaasti hauduttaen, patatyyppisesti valmistetut kanaruoat kaipaavat rinnalleen punaista, kevyehköä tai hieman täyteläisempääkin tarjottavaa. Tällainen on esimerkiksi Alkon tilausvalikoiman uusiseelantilainen Kim Crawford Pinot Noir. Suosittelen myös rohkeasti kokeilemaan tämän ruoan kanssa jo viime viikon postauksessa mainittua ranskalaista Duc de Larsan Madirania. Bon appétit!

Voiko viini pilaantua?

Useinkaan viinipullo ei tyhjene kerralla, vaan siitä otetaan kenties lasillinen-kaksi illallisella. Jäljelle jäänyttä viiniä ei toki kuitenkaan tarvitse tai kannatakaan kaataa pois, sillä viini yleensä säilyy vielä avaamisen jälkeenkin jonkin aikaa. Mutta kuinka kauan erilaiset viinit sitten säilyvät? Miten avattu pullo tulisi säilöä? Minkälainen viini kestää parhaiten, mitä eroa on kierrekorkilla tai vaikkapa pullon sulkijalla suljettavalla pullolla? Onko pilaantuneen, väljähtyneen tai muuten huonoksi menneen viinin tunnistamiseen jotakin perusvinkkejä? Mitä viinille on tapahtunut, jos korkki on kuiva tai mitä tarkoittaa, että viini maistuu korkille? Onko pilaantuneen viinin juominen vaarallista? Yleispätevien ohjeiden antaminen on tietysti hankalaa, mutta valotan tässä postauksessa hiukan asiaa eri kanteilta ja vastailen noihin edellisiin kysymyksiin.

Pöytään vai viinikellariin?

Alkossa on myynnissä sekä heti nauttimiskelpoisia viinejä, jotka ovat hedelmäisiä ja nuoria, korkeintaan edellisen satovuoden tuotteita, että viinejä, jotka voi laittaa kellariin säilymään ja kypsymään. Yleisohje avaamattomien viinien säilyvyydestä on se, että punaviinit säilyvät valko- ja roseeviinejä paremmin. Poikkeuksen tekevät makeat valkoviinit ja väkevöidyt viinit, joiden säilyvyys taas on parempi kuin perusviinien.

Suurin osa Suomessa myytävistä viineistä on tarkoitettu nuorina nautittaviksi; niiden säilyvyys avaamattomana on keskimäärin noin vuoden-pari. Mutta jos haluaa hankkia viinejä kellariinsa kypsymään, voisi nyrkkisäännöksi sanoa, että kannattaa hankkia punaviinejä, jotka on valmistettu Cabernet Sauvignon, Pinot Noir, Syrah, Nebbiolo, Sangiovese tai Tempranillo -rypäleistä. Näistä rypäleistä valmistettuja viinejä hankkiessa on hyvä tiedustella myyjältä tuotteen säilyvyydestä, jos itse ei ole asiasta varma. Yleensä säilytettäväksi suositeltavat viinit ovat hinnaltaan korkeampia, kuin heti nautittavaksi tarkoitetut viinit.

Varastointilämpötiloat vaihtelevat hieman viineittäin. Valko-, rosee- ja kuohuviinit säilyvät parhaiten 7–10 asteessa, punaviinit ja väkevät viinit 10–15 asteessa. Luonnonkorkilla suljetut viinit on hyvä säilyttää vaakatasossa ja kierrekorkilliset pullot voi säilyttää pystyssä.

Avattujen viinien säilyminen ja säilyttäminen

Avaamisen jälkeenkin viinin fiksuin säilytystapa riippuu siitä, mikä tuote on kyseessä. Yleisesti ottaen miedot viinit säilyvät korkeintaan pari päivää ja väkevät viinit noin viikon ilman erikoisempia pullonsulkijoita. On myös hyvä ottaa huomioon, että mitä kehittyneempi viini on, sitä herkemmin sen tuoksu ja maku heikkenevät ilman vaikutuksesta. Myös korkilla voi olla merkitystä säilymisen kannalta. Kierrekorkki ei läpäise ilmaa, jolloin viini mahdollisesti säilyy paremmin, pullon sulkijalla suljettava alunperin luonnonkorkkinen pullo on toisaalta monen mielestä juhlavampi!

Noista juhlallisista luonnonkorkkisista viineistä voin muuten suositella ranskalaista vahalla sinetöityä ja luonnonkorkilla suljettua, Duc de Larsan Madirania, joka on erityisesti pataruokaviinien aatelia.

”Täyteläinen, ihastuttavan marjaisa ja hapokas, tasapainonen maku. Paljon aiempaa parempi, ihastuttava ostos.” Pekka Suorsa, Viiniopas 2011.

Maistuuko kellarilta?

Mikäli viinin korkki on avattaessa kuiva, ei se onneksi tarkoita, että viini olisi väistämättä pilalla. Se tosin on voinut väljähtyä, kun on päässyt korkin kuivuessa olemaan ilman kanssa tekemisissä. Kun taas sanotaan, että viini maistuu korkilta, on viinissä tunkkainen, kellarimainen tai ehkä enemmänkin homemainen pistävä korkin aromi. Onkin hyvä ostaa kaksi samanlaista viiniä nautittavaksi, jos ei halua ottaa riskiä, että illallinen menee pilalle korkkivikaisen viinin vuoksi! Jos epäilee korkkivikaa, on suositeltavaa avata sitten se toinenkin pullo ja verrata näitä kahta toisiinsa. Ja korkkivikaisen viininhän saa muuten palauttaa takaisin paikkaan, josta sen on ostanut.

Niitä perusvinkkejä parhaat päivänsä nähneen viinin tunnistamiseen sitten: ehkä paras perusvinkki on katsoa viinin väriä; jos se ei ole kirkas eli jos viini on samea, on viinissä jotain vikaa. Toinen varma keino on se, että viini ei tuoksu "viinille", vaan siinä on hapettunut tai pistävä, epämiellyttävä haju. Ei pilalle menneen viinin nauttiminen välttämättä mitenkään vaarallista ole, mutta ei se kyllä miellyttävää tai nautittavaakaan ole, joten en suosittele! Ei muuta kuin haistelemaan ja maistelemaan siis, rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Alkutalven viileät vaaleat

Vihdoin saimme eteläänkin uuden vuoden kunniaksi vähän maistiaisia lumesta! Juuri keskitalveen vaaleus ja viileys sointuvatkin hyvin – vähintäänkin viinihyllyssä! Kaikkein parasta viinien tarjoamassa vaihtoehdossa on, että toinen toistaan herkullisemmat valkoiset tuoksuineen ja makuineen tuovat keskitalveen jo hieman kevättuuliakin.

Ensimmäinen suositukseni menee erityisesti kalaruokien, äyriäisten ja pastan ystäville, mutta toimii mainiosti myös seurusteluviininä: Durbanville Hills Sauvignon Blanc. Kuivan viinin hedelmäinen tuoksu tuo kesän talven keskelle ja antaa esimakua erittäin hedelmäisestä, aavistuksen valkopippurisesta mausta. Mielenkiintoisena knoppitietona kerrottakoon, että Durbanville Hills sijaitsee Etelä-Afrikassa, vanhalla viininviljelysalueella, missä ensimmäiset viinit valmistettiin jo 1600-luvun lopulla. Maantieteellisesti alue on mainio ja samalla poikkeuksellinen viininvalmistukseen: sillä mereltä tulevan viileän tuulen ja vuorten keräämän kosteuden vuoksi rypäleet kehittyvät hitaasti. Näin viineistä muodostuu hedelmäisyydeltään ja hapokkuudeltaan erinomaisen tasapainoisia.

Uuden maailman toinen haastaja löytyy Chilestä: Valdivieso Reserva Viognier on sekoitus Chardonnayta ja Viognieria. Se on erinomainen pari runsaille kalaruoille ja toimii myös äyriäisten ja kanan kera. Maku on runsashappoinen mutta tasapainoinen. Herkullisuutta makuun tuovat aprikoosi, hunaja ja persikka, vaikka viini onkin kuiva, eikä siinä ei ole juurikaan sokeria – vain 2,6 grammaa litrassa.

Luxemburg on eksoottinen viinimaa, ja eksotiikkaa lasiin tuo laadukas Bernard-Massardin valkoviini Thill's Pinot Blanc. Erityisen tyylikäs tarjoiltava myös minimalistisen etiketin ja puhtaan sitruksisen tuoksunsa kera. Tämä viini on myös siitä harvinainen ja erinomainen löytö, että sitä voi suositella sushin kanssa nautittavaksi! Kannattaa todellakin kokeilla. Toimii myös seurusteluviininä - täydellinen combo ystävien kanssa vietettäävään sushi-iltaan siis!

Vanhaa maailmaa tämänkertaisessa valikoimassani edustaa erinomaisesti ranskalainen Gustave Lorentz Sylvaner, siitä lisää vinkkiä tässä postauksessa. Nautinnollista uuden vuoden alkua ja rentouttavaa loppiaista!